Teksti on alunperin julkaistu Vinkki Solutionssin blogissa: http://vinkkisolutions.com
Saamme päivittäin lukuisia ideoita, toiset hyviä, toiset
huonoja, osa aivan järjettömiä. Harvoin kuitenkaan päädymme toteuttamaan
edes niitä hyviä ideoita. Vielä harvemmin toteutamme mitään näistä
järjettömistä ideoistamme ja unelmistamme, vaan kangistumme meihin
rakennuttuun ajattelutapaan; ei tästä kuitenkaan mitään tule, en minä
tällaista osaa.
Luomme itsellemme alitajuisesti esteitä, joiden tarkoitus on estää
meitä toteuttamasta parhaimpia ideoitamme, jotta emme epäonnistuisi.
Ihminen kun pelkää epäonnistumista yli kaiken; eihän kukaan epäonnistua
halua. Kuitenkin nimenomaan epäonnistumisten kautta me opimme ja luomme
uutta.
Paljonko vaaditaan onnistumiseen? Joskus idea ja uskallus sen
toteuttamiseen riittää, omassa tapauksessani tarvittiin vielä se
epäonnistuminenkin:
Elettiin loppuvuotta 2011 ja 14-vuotias minä eleli vähät välittäen
talouskriisistä tai yritysmaailman tapahtumista. Sitten eräs saunailta
isäni kanssa muutti paljon. Oikeastaan tuo saunassa käyty keskustelu
vuosien saatossa erinäisten tapahtumien kautta on johtanut minut
nykyiseen tilanteeseeni.
Isäni ehdotti, että perustamme leluja myyvän verkkokaupan ihan vain
harrastukseksi, jonka kautta olisi mahdollista jopa tienata rahaa. No
luonnollisesti tämä kuulosti 14-vuotiaan korvissa helpolta rahalta ja
hauskanpidolta.
Lopulta
www.lelut.fi
avasi sivustonsa saman vuoden marraskuussa. Marras- ja joulukuussa
myyntiä kertyi yhteensä 2465,67 euroa. Molemmat olimme luonnollisesti
tyytyväisiä uuden harrastuksemme kehitykseen.
Vuosi 2012 alkoi samanlaisella tasaisella kasvulla, mutta loppuvuosi
sitten muuttuikin radikaalisti. Lokakuun aikana myyntiä kertyikin jo yli
50 000 euroa, eikä loppua näkynyt. Nyt tulivat sitten ne
epäonnistumiset. Loppuvuosi menikin oman huonon kasvuun varautumisen
takia miettiessä että miten järjestää toiminta kun sähköposteja tulee
sadan kappaleen päivävauhdilla, tilauksia pitäisi lähettää ja asiakkaat
ovat tyytymättömiä. Jälkikäteen ajateltuna tässä vaiheessa oikea
ratkaisu olisi ollut painaa jarrua, mutta ilmeisesti polkimet menivät
sekaisin, koska kasvu vain jatkui. Paketti kirjaimellisesti räjähti
käsiin.
Vasta lähes vuoden kuluttua tästä saimme rauhoitettua toimintamme
sille tasolle, että sitä pystyi hallitsemaan. Vuonna 2013 verkkokaupan
kautta myyntiä kertyi vajaa puoli miljoonaa euroa ja siihen päälle vielä
farmari 2013-messuilla myyty rekallinen leluja.
 |
| Kirjoittaja itse Farmari 2013-messuilla Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa |
Vaikka kasvunäkymät olivat erinomaiset, jätin vuoden 2014
alkupuoliskolla lelut.fi:n taakseni, sillä vähittäiskauppa ei enää
kiinnostanut itseäni; halusin myydä omaa osaamistani, en jonkun muun
tuottamia ja suunnittelemia leluja. Toinen suuri syy päätökseen
jättäytyä pois vähittäiskaupasta oli sen vaatimat suuret tilat ja
ajantarve; autotallissa pyörivä harrastus oli karannut varastohallissa
toimivaksi yritykseksi.
Tämä ei ole uratarina, eikä ainakaan yritys kertoa itsestäni. Tämä on
oikea esimerkki siitä, että omia ideoita ei saisi pelätä, vaan ne
pitäisi toteuttaa ja katsoa miten käy. Koskaan ei voi tietää mikä
onnistuu ennen kuin on yrittänyt. Ja jos sitten lopulta epäonnistuu,
niin ketä se haittaa? Harvoin kukaan ensimmäisellä yrityksellä tulee
ammattilaiseksi jossakin asiassa; epäonnistumiset vain pitää osata
kääntää omaksi eduksi ja ottaa niistä opiksi.
”You don’t learn to walk by following rules. You learn by doing, and by falling over.”
-Richard Branson
Vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen itse ymmärtänyt mitä
minulle jäi käteen ajoista lelukauppiaana: uskallus kokeilla, ja
epäonnistua. Vuoden 2012 joulu oli itselleni ehkäpä elämäni
stressaavinta aikaa, sillä yläasteikäisen aivoissa ei riittänyt
kapasiteettia käsitellä epäonnistumista, varsinkaan kun se henkilöityi
erittäin vahvasti juuri itseeni.
Minä olen jo epäonnistunut. Nyt kun se on koettu, ei sitä enää
tarvitse pelätä. Toinen hyvä oppi lelukauppiaan ajoilta oli sanonnan
”think outside of the box” ymmärtäminen. Oikeastaan ymmärsin tämän vasta
toissaviikolla keskustellessani Mikaelin kanssa, kun hän kysyi että
mitä siellä ”boxin” ulkopuolella sitten on.
Laatikon ulkopuolella on kaikki, jota ei vielä ole olemassa. Nykyään
kangistumme liian helposti olemassa oleviin järjestelmiin, normeihin ja
uskomuksiin siitä mikä on mahdollista, kun oikeasti meidän pitäisi
kyseenalaistaa kaikki ja miettiä miksi teemme näin, vai olisiko tähän
olemassa parempi tapa hoitaa homma?
Vinkki Solutions tekee juuri tämän; me luomme sen, mitä asiakas ei edes tiedä vielä tarvitsevansa.
Santeri Punnala
Vinkki Solutions
