BLOGI SIIRRETTY!
Jatkossa blogini on luettavissa omilla sivuillani osoitteessa www.punnala.fi.
En ole koskaan kirjoittanut blogia. Itse asiassa en koskaan ole julkisesti kirjoittanut kokemuksistani tai mielipiteistäni. Olen kyllä usein miettinyt blogin aloittamista jo puolisen vuotta, mutta aina olen keksinyt jonkinlaisen tekosyyn lykätä kirjoittamista. Kiitos nyt siis lukion äidinkielen kurssille numero neljä, joka antoi loistavan syyn (pakollinen työ kurssilla) aloitta bloggaamisen. Katsotaan nyt sitten että mitä tästä tulee.
Olen tavallinen suomalainen nuori mies. Asun keskellä Suomea
ja opiskelen lukiossa enemmän tai vähemmän ahkerasti. Koulussa opiskelemiini
kieliin kuuluu äidinkielen lisäksi englanti ja ruotsi. Olen useaan otteeseen
joutunut selittämään ulkomaisille kavereilleni, että ihan oikeasti minun on
pakko opiskella ruotsia, mikäli aion suorittaa lukion loppuun asti. Kukaan
heistä ei ole ymmärtänyt tätä pakkoa, enkä ymmärrä minäkään.
Jos ei puhuta jääkiekosta, niin minulla ei ole mitään
ruotsin kieltä tai ruotsalaisia vastaan ja mielestäni ruotsia pitää edelleen
saada suomalaisissa lukioissa ja peruskouluissa opiskella – vapaaehtoisesti.
Mutta se, että minun on pakko opiskella ruotsia ei ole millään tapaa
perusteltua, eikä hyväksyttävää. Ruotsin kielen asema on suomalaisessa
yhteiskunnassa tarpeettoman voimakas muutenkin. Ymmärrän ja hyväksyn hyvin sen,
että Suomi on kaksikielinen maa, mutta se että kaikkien, jotka ehkä joskus
saattavat antaa palvelua ruotsia puhuvalle asiakkaalle on osattava puhua
sujuvaa ruotsia on täysin kohtuuton vaatimus. Miksi Inarin poliisiaseman lupapalveluiden
työntekijän pitää osata antaa palvelua ruotsiksi, kun nykyteknologialla
voitaisiin toteuttaa toimiva ja sujuva tulkkaus puhelinyhteyden välityksellä,
jolloin asiakkaan saama palvelu olisi laadukkaampaa ja kielimuurista johtuvat
väärinkäsitykset vähenisivät? Toki
esimerkiksi rannikolla varmasti olisi tarvetta myös ruotsia osaaville
asiakaspalvelijoille, mutta tällaisiin paikkoihin palvelu voidaan järjestää
erikseen, tarpeen mukaan.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että esimerkiksi puhelimen
välityksellä tapahtuva tulkkaus toimii ruotsalaisessa terveyskeskuksessa oikein
loistavasti. Vaikka keskustelu ruotsalaisen lääkärin kanssa onnistui
englanniksi oikein hyvin, järjesti lääkäri minulle yhdellä puhelinsoitolla
täydellistä suomea puhuvan tulkin. Aikaa tulkin saantiin meni suunnilleen 12
sekuntia. Esimerkiksi tämän tyyppisellä järjestelmällä Suomessakin saataisiin tuotettua
kustannustehokkaasti laadukasta ja tasalaatuista kaksikielistä palvelua
kaikkialla sairaaloista poliisilaitoksille, asiakkaan yksityisyyttä
vaarantamatta.
Aion itsekin kyllä suorittaa virkamiesruotsin tutkinnon,
mutta vain sen takia että sitä vaaditaan tiettyihin ammatteihin. Tutkinnon
suorittamisen jälkeen en enää aio ylläpitää kielitaitoani ruotsin osalta, koska
minulla on virkamiesruotsin tutkinto, joka osoittaa että osaan puhua kyseistä
kieltä. Onneksi minun ei tarvitse tutkinnon läpäisyn jälkeen osoittaa koskaan,
että tuosta kielitaidosta olisi mitään jäljellä. Tämä on yksi nykyisen
järjestelmän monista puutteista.
Ruotsia opiskellaan Suomessa siis täysin ilman perusteita. Käytetyt
argumentit ruotsin kielen pakollisuuden puolesta nykyisin perustuvat yleensä
joko suomenruotsalaisten oikeuksien säilyttämiseen tai historiallisiin syihin.
Edellä annoin jo oman ratkaisuni ruotsinkielisten palvelujen järkevälle
tuottamiselle, kun taas historiallisia syitä ei kukaan voi käyttää perusteluna,
sillä historia on ollutta ja mennyttä. Aikaisempien sukupolvien ponnistelut ja
uhraukset toki ovat ja tulevat aina olemaan itsenäisyytemme ja menestyksemme
vankka perusta, mutta emme me historian avulla tulevaisuutta rakenna. Me
rakennamme tulevaisuutemme nyt, eikä siellä ole sijaa pakkoruotsille.
86 % ruotsalaisista kykenee käymään keskustelun englanniksi. |
Oletetaan ja toivotaan, että eduskunta saa seuraavan nelivuotiskautensa
aikana muutettua ruotsin opiskelun vapaaehtoiseksi kaikilla koulutusasteilla
sekä asetettua ruotsin oikeasti vähemmistökielen asemaan nykyisen tilanteen
sijaan. Mitä sitten tilalle? Tällä hetkellä ruotsin osuus pakollisista
lukio-opinnoista on viisi kurssia (9,8 % tai 10,6 % riippuen oppilaan
matematiikan opintojen laajuudesta). Ruotsin opinnot on korvattava jollakin
toisella kielellä, mutta mielestäni on typerää asettaa kieliä vastakkain, sillä
jokaiselle meistä on omat kiinnostuksen kohteet. Pakkoruotsin tilalle
voitaisiinkin laittaa lukiossa 4-6 pakollista kurssia saksaa, venäjää, ruotsia,
ranskaa ja espanjaa, joista opiskelija saisi omien tulevaisuuden
suunnitelmiensa mukaan valita hänelle sopivia kieliä opiskeltavaksi.
Peruskoulussa ruotsin opinnot voitaisiin korvata englannilla, äidinkielellä ja tietotekniikan
opetuksella.
Päätösten aika on nyt! Asettavatko päättäjät ruotsin sen
ansaitsemalle vähemmistökielen tasolle, vai antavatko he sen aiheuttaa
kohtuutonta ja turhaa haittaa opiskelijoille, työntekijöille ja valtiolle?
Varmaa on vain se, että mikäli Suomessa jatketaan ruotsin kielen pakollista
tuputtamista oppilaille, tuhoamme tällä menolla omaa opiskelujärjestelmäämme ja
annamme muille maille selvän etulyöntiaseman kielitaidon opiskelussa.
Päätös on sinun, seuraavat eduskuntavaalit järjestetään Suomessa
19.4.2015!
Santeri Punnala
Lukiolainen
Tikkakoskelta