maanantai 3. marraskuuta 2014

Onks mun pakko?


BLOGI SIIRRETTY!

Jatkossa blogini on luettavissa omilla sivuillani osoitteessa www.punnala.fi.

En ole koskaan kirjoittanut blogia. Itse asiassa en koskaan ole julkisesti kirjoittanut kokemuksistani tai mielipiteistäni. Olen kyllä usein miettinyt blogin aloittamista jo puolisen vuotta, mutta aina olen keksinyt jonkinlaisen tekosyyn lykätä kirjoittamista. Kiitos nyt siis lukion äidinkielen kurssille numero neljä, joka antoi loistavan syyn (pakollinen työ kurssilla) aloitta bloggaamisen. Katsotaan nyt sitten että mitä tästä tulee.

Olen tavallinen suomalainen nuori mies. Asun keskellä Suomea ja opiskelen lukiossa enemmän tai vähemmän ahkerasti. Koulussa opiskelemiini kieliin kuuluu äidinkielen lisäksi englanti ja ruotsi. Olen useaan otteeseen joutunut selittämään ulkomaisille kavereilleni, että ihan oikeasti minun on pakko opiskella ruotsia, mikäli aion suorittaa lukion loppuun asti. Kukaan heistä ei ole ymmärtänyt tätä pakkoa, enkä ymmärrä minäkään. 

Jos ei puhuta jääkiekosta, niin minulla ei ole mitään ruotsin kieltä tai ruotsalaisia vastaan ja mielestäni ruotsia pitää edelleen saada suomalaisissa lukioissa ja peruskouluissa opiskella – vapaaehtoisesti. Mutta se, että minun on pakko opiskella ruotsia ei ole millään tapaa perusteltua, eikä hyväksyttävää. Ruotsin kielen asema on suomalaisessa yhteiskunnassa tarpeettoman voimakas muutenkin. Ymmärrän ja hyväksyn hyvin sen, että Suomi on kaksikielinen maa, mutta se että kaikkien, jotka ehkä joskus saattavat antaa palvelua ruotsia puhuvalle asiakkaalle on osattava puhua sujuvaa ruotsia on täysin kohtuuton vaatimus. Miksi Inarin poliisiaseman lupapalveluiden työntekijän pitää osata antaa palvelua ruotsiksi, kun nykyteknologialla voitaisiin toteuttaa toimiva ja sujuva tulkkaus puhelinyhteyden välityksellä, jolloin asiakkaan saama palvelu olisi laadukkaampaa ja kielimuurista johtuvat väärinkäsitykset vähenisivät?  Toki esimerkiksi rannikolla varmasti olisi tarvetta myös ruotsia osaaville asiakaspalvelijoille, mutta tällaisiin paikkoihin palvelu voidaan järjestää erikseen, tarpeen mukaan. 

Omasta kokemuksesta voin sanoa että esimerkiksi puhelimen välityksellä tapahtuva tulkkaus toimii ruotsalaisessa terveyskeskuksessa oikein loistavasti. Vaikka keskustelu ruotsalaisen lääkärin kanssa onnistui englanniksi oikein hyvin, järjesti lääkäri minulle yhdellä puhelinsoitolla täydellistä suomea puhuvan tulkin. Aikaa tulkin saantiin meni suunnilleen 12 sekuntia. Esimerkiksi tämän tyyppisellä järjestelmällä Suomessakin saataisiin tuotettua kustannustehokkaasti laadukasta ja tasalaatuista kaksikielistä palvelua kaikkialla sairaaloista poliisilaitoksille, asiakkaan yksityisyyttä vaarantamatta. 

Aion itsekin kyllä suorittaa virkamiesruotsin tutkinnon, mutta vain sen takia että sitä vaaditaan tiettyihin ammatteihin. Tutkinnon suorittamisen jälkeen en enää aio ylläpitää kielitaitoani ruotsin osalta, koska minulla on virkamiesruotsin tutkinto, joka osoittaa että osaan puhua kyseistä kieltä. Onneksi minun ei tarvitse tutkinnon läpäisyn jälkeen osoittaa koskaan, että tuosta kielitaidosta olisi mitään jäljellä. Tämä on yksi nykyisen järjestelmän monista puutteista. 

Ruotsia opiskellaan Suomessa siis täysin ilman perusteita. Käytetyt argumentit ruotsin kielen pakollisuuden puolesta nykyisin perustuvat yleensä joko suomenruotsalaisten oikeuksien säilyttämiseen tai historiallisiin syihin. Edellä annoin jo oman ratkaisuni ruotsinkielisten palvelujen järkevälle tuottamiselle, kun taas historiallisia syitä ei kukaan voi käyttää perusteluna, sillä historia on ollutta ja mennyttä. Aikaisempien sukupolvien ponnistelut ja uhraukset toki ovat ja tulevat aina olemaan itsenäisyytemme ja menestyksemme vankka perusta, mutta emme me historian avulla tulevaisuutta rakenna. Me rakennamme tulevaisuutemme nyt, eikä siellä ole sijaa pakkoruotsille.

86 % ruotsalaisista kykenee käymään keskustelun englanniksi.
Maailma globalisoituu jatkuvasti, koko ajan kiihtyvällä tahdilla ja hyvän kielitaidon merkitys korostuu koko ajan enemmän ja enemmän. Tulevaisuudessa maailmalla tarvittavia kieliä tulevat olemaan englanti, mandariinikiina (Aasiassa), sekä espanja ja ranska vähenevässä määrin. Lisäksi suomalaiselle on todennäköisesti hyötyä venäjän- ja saksankielen osaamista. Toki osalle suomalaisista tulee jatkossakin olemaan aitoa hyötyä ruotsin osaamisesta, mutta tällaisia suomalaisia on aivan liian vähän jotta pakotettu ruotsin kielen opiskelu kaikille opiskelijoille olisi perusteltua. Pakko on muutenkin huono keino motivoida ketään tekemään yhtään mitään. Sitä paitsi 86% ruotsalaisista puhuu sujuvaa englantia, joten yhteinen kieli löytyy kyllä lähes aina jos sille on tarvetta (lähde: eurobarometri 386). Myönnän, että englannin kielen pakotettu opiskelu on järkevää, sillä ilman englanninkielentaitoa ei valmistuvalle opiskelijalle ole paikkaa globalisoituvan maailman työmarkkinoilla. Englanti tuleekin tulevaisuudessa olemaan lähes yhtä tärkeä oppiaine kuin äidinkieli, ellei jopa tärkeämpi.

Oletetaan ja toivotaan, että eduskunta saa seuraavan nelivuotiskautensa aikana muutettua ruotsin opiskelun vapaaehtoiseksi kaikilla koulutusasteilla sekä asetettua ruotsin oikeasti vähemmistökielen asemaan nykyisen tilanteen sijaan. Mitä sitten tilalle? Tällä hetkellä ruotsin osuus pakollisista lukio-opinnoista on viisi kurssia (9,8 % tai 10,6 % riippuen oppilaan matematiikan opintojen laajuudesta). Ruotsin opinnot on korvattava jollakin toisella kielellä, mutta mielestäni on typerää asettaa kieliä vastakkain, sillä jokaiselle meistä on omat kiinnostuksen kohteet. Pakkoruotsin tilalle voitaisiinkin laittaa lukiossa 4-6 pakollista kurssia saksaa, venäjää, ruotsia, ranskaa ja espanjaa, joista opiskelija saisi omien tulevaisuuden suunnitelmiensa mukaan valita hänelle sopivia kieliä opiskeltavaksi. Peruskoulussa ruotsin opinnot voitaisiin korvata englannilla, äidinkielellä ja tietotekniikan opetuksella. 

Päätösten aika on nyt! Asettavatko päättäjät ruotsin sen ansaitsemalle vähemmistökielen tasolle, vai antavatko he sen aiheuttaa kohtuutonta ja turhaa haittaa opiskelijoille, työntekijöille ja valtiolle? Varmaa on vain se, että mikäli Suomessa jatketaan ruotsin kielen pakollista tuputtamista oppilaille, tuhoamme tällä menolla omaa opiskelujärjestelmäämme ja annamme muille maille selvän etulyöntiaseman kielitaidon opiskelussa.

Päätös on sinun, seuraavat eduskuntavaalit järjestetään Suomessa 19.4.2015!


Santeri Punnala
Lukiolainen Tikkakoskelta